"Ainut mikä muistuttaa on peilikuva" : Kansainvälisesti adoptoitujen kulttuurinen identifi oituminen ja erilaisuuden kokemukset

Kansainvälinen adoptio on erityistä maahanmuuttoa, se ei ole itse valittua ja muuton yhteydessä adoptoidun kulttuuri vaihtuu hetkessä. Suurin osa ulkomailta tulevista lapsista adoptoidaan vauvoina tai pikkulapsiikäisinä. Tällöin heillä ei ole välttämättä muistikuvia synnyinmaastaan tai tietoa biologisista vanhemmistaan. Moni kansainvälisesti adoptoitu poikkeaa ulkonäöltään kantaväestöstöön kuuluvasta, joten synnyinmaa on ainakin tässä mielessä väistämättä läsnä. Artikkeli valottaa kansainvälisesti adoptoidun kulttuurista identiteettiä ja erilaisuuden kokemuksia Suomessa. Aineisto on kerätty haastattelemalla kuutta jo aikuisikään ehtinyttä kantaväestöstä poikkeavan näköistä adoptoitua. Tutkimuksen mukaan ympäristö "leimaa" adoptoidun ensi näkemältä ulkomaalaiseksi, ja adoptoitu joutuu neuvottelemaan suomalaisuudesta ympäristön kanssa. Kansainvälisesti adoptoitujen onneksi adoptio-sanalla on positiivinen kaiku. Omasta adoptiosta kertominen helpottaa suomalaisuuden saavuttamista toisten silmissä ja saattaa jopa pelastaa rasismilta. Erilaisuuden kokemukset ovat kuitenkin kansainvälisesti adoptoidun arkipäivää Suomessa